LOHKOKATSAUS – Kakkosen lohko A
Seisomakatsomon viikon teemajoukkue on FC Kiffen, joka pelaa Kakkosen A-lohkossa. Seuraavaksi luodaan katsaus siihen, millainen lohko on kyseessä. Kiffenin alkukautta voi pitää onnistuneena, mutta miten muut ovat pärjänneet odotuksiin nähden?
Kakkosen A-lohko on maantieteellisesti Uudeltamaalta Itä-Suomeen kurottava kokonaisuus, jonka länsilaidalla keikkuvat espoolaiset Honka Akatemia ja EPS ja itäreunan vartijoina toimivat PEPO Lappeenrannasta ja Kultsu Joutsenosta. Väliin mahtuu joukkueita Mikkelistä, Lahdesta, Nurmijärveltä, Keravalta, Järvenpäästä ja Helsingistä. Varsinaisesti pääkaupunkiseudun joukkeita ovat Kiffenin ja Espoon kaksikon lisäksi Helsingin Pihlajamäessä pelaava PK-35 ja Viikingit Helsingin Vuosaaresta.
Kuuden kierroksen jälkeen lohkon kärkeä pitävät JäPS Järvenpäästä ja PK-35. Kumpikin on kerännyt kuudesta ottelustaan neljä voittoa ja yhden tasapelin. Nousijajoukkue PK-35 voisi ajatella ylittäneen odotukset, mutta joukkueeseen on itse asiassa koottu paljon rutinoituneita pelaajia. Esimerkiksi JIPPO-taustaiset Miko Mäkirinne ja Aapi Helvelahti ovat Kakkosen tasolla ykkösluokan vahvistuksia, Joni Korhonen pelasi vielä viime kaudella merkittävässä roolissä Ykköstä ja sitä ennen liigaa Hongan paidassa ja Ville Salmikivellä on takanaan useamman vuoden jakso liigapelejä MYPA:n, HIFK:n ja FC Lahden paidoissa ja visiitti myös Bulgariassa Beroe Stara Zagoran paidassa.
Jos PK-35 on uusi nousija, joka on vahvistunut vauhdilla, on JäPS puolestaan perinteisemmin hitaasti edennyt tapaus. Pitkään koossa ollutta runkoa on vahvistettu viisaasti ja keskikentän pohjan runkomies Roope Autio on saanut rinnalleen esimerkiksi taitavan Teimuraz Apriamashvilin Gnistanista ja taaksen kiinnostavan nimen, viime vuoden pelaamatta olleen mutta sitä ennen pitkän pääsarjauran tehneen toppari Lum Rexhepin. JäPS:n kärkipään sijoitusta ei voi myöskään pitää yllätyksenä.
Kärkikaksikon takana tasaisessa kolmikossa ovat Kiffenin lisäksi espoolaiset Honka Akatemia ja EPS. Näistä Honka Akatemiaan pureudutaan hieman tarkemmin otteluennakossamme huomenna, mutta taitavien, nuorten pelimiesten tähtäin on seuran edustusjoukkueessa liigassa ja meno nuorille tyypillisesti ailahtelevaa, vaikka parhaimmillaan ryhmä on lohkon ehkä taitavin pallon kanssa.
EPS:n kannattajat voisivat lainata FC Viikinkien Valloittajat-kannattajaryhmän chantin takavuosilta: ”Meill’ on kaikki Seferit!” Kuten Viikingeissä tuolloin, pelaa myös kolmella voitolla ja kolmella tasapelillä kautensa aloittaneen EPS:n riveissä kolme Seferin jalkapallosuvun vesaa, Faton, Valmir ja Valdrin Seferi. Koko joukko on kokeneita ja paljon nähneitä pelaajia, joiden rutiinilla on tärkeä merkitys EPS:lle. EPS:n tehokkain on kuitenkin alkukaudesta ollut jo neljä maalia iskenyt hyökkääjä Jere Ahopelto, joka tuntuu jatkavan samalla vaihteella, jolla viime kauden lopuksi iski hattutempun sarjanousija Gnistanin verkkoon. Kärkipään ryhmistä EPS:aa, joka säilyi vain niukasti maalieron turvin sarjassa viime kesänä, voi pitää suurimpana yllättäjänä.
Keskikastissa, pari pistettä Honka Akatemian takana, majailevat PEPO Lappeenrannasta ja Mikkelin Pallo-Kissat. Monena kautena nousua Ykköseen jahdanneen PEPO:n suoriutumista voi pitää yllättävän heikkona, sillä ryhmän materiaali on edelleen vahva. Maalilla Jonathan Jäntti on laatuveskari, puolustuksen Alieu Ceesay on Kakkosen kovimpia pääpelipelotteita ja nuoren Tuukka Kurjen lopullista läpimurtoa aikuisten peleissä on odoteltu jo hetken. Ykkösessäkin maaleja jo tehneen Kurjen pitäisi olla Kakkosessa vahva tekijä vastustajan boksissa.
Mikkeliläisten riveistä legendaarinen hyökkääjä Rafael on poistunut, mutta kentältä valmennusjohtoon siirtynyt Tommi Ekmark on käynnistelemässä kiinnostavaa projektia. Tärkeimmät vanhat pelaajat on saatu sidottua Pallo-Kissoihin ja mukaan on saatu mm. laatuhyökkääjä Gerald Ben. Ekmark on ajanut joukkueeseen sisään kolmen keskuspuolustajan linjaa, johon totutellessa otteet ovat vielä vaihdelleet, varsinkin kun puolustuksessa on ollut myös poissaoloja.
Tasaisessa alakerrassa katseita nostatta ainakin FC Viikingit, joka vielä pari kautta sitten karsi noususta Alexander Baranovin johdolla. Baranov luotsaa yhä Viikinki-laivaa, mutta joukkue tuntuu muuten olevan tuuliajoilla. Vaikka riveissä on viime vuosien varmoja suorittajia kuten Ville Varila ja Jesse Mutikainen, on varsinkin avauskokoonpanon jälkeen materiaali todella ohut. Viikkarit onkin hävinnyt useita pelejä kun vaihtojen jälkeen pelin taso on laskenut.
PKKU tekee tasaista työtää Tuusulan ja Keravan jalkapallon edustusjoukkueena, joka tarjoaa mukavasti mahdollisuuksia paikallisille kyvyille. Tämän kauden alussa voi mainita säväyttäneen nuoren kärkipelaaja Willem Haapiaisen, joka on osunut jo kolmesti. Joukkue ei välttämättä säväytä ja herätä suuria tunteita, mutta on paikallisesti tärkeä väylä ja kerää myös katsojia omalta alueeltaan. Sijoitus lohkon häntäpäässä ei kuitenkaan yllätä.
NJS puolestaan on pyrkinyt vakiinnuttamaan asemaansa Kakkosessa seilattuaan Kakkosen ja Kolmosen väliä. Nyt jo kolmas perättäinen kausi Kakkosessa lupailee nurmijärveläisille hyvää. Ryhmä on tasainen ja sille hyvän selkärangan muodostavat Jonathan Ndongalan ja maalivahti Otso Knuuttilan tapaiset rutinoituneet pelaajat, joiden ympärillä paikallisten nuorten on hyvä kasvaa rooliinsa. Tähtäin on toiminnan kehittämisessä ja sarjapaikan pitämisessä.
Muista alakerran ryhmistä Reipas on FC Lahden reserviryhmä, jonka vahvuuteen vaikuttavat paljon pääsarjan puolelta kulloinkin otteluun saatavat pelimiehet. Lupaavia nuoria Lahdella on, joten parhaimmillaan joukkue voi olla hyvinkin vahva, mutta vaihteleva miehistö vaikuttaa tietenkin peliotteisiin.
Kultsu taas on klassinen nousija, joka ei ole juuri vahvistunut vaan pyrkii säilymään alemmasta sarjasta nousun hankkineiden pelaajien avulla. Muutama vahva veteraani Kultsulla on riveissään, ja Petteri Rönkkö ja maalivahti Saku Pesonen ovatkin isossa roolissa. Sarjataso on toistaiseksi näyttänyt kovalta, mutta mahdollisuus kasvaa kovemmalle tasolle on pelaajille aina hieno juttu.
